Urtikaria eli nokkosihottuma on yleensä helppo todeta iho-oireiden perusteella, sillä missään muussa taudissa ei ole niin nopeasti nousevia ja häviäviä paukamia. Diagnosointi tapahtuu yleensä yleislääkärin tai ihotautilääkärin vastaanotolla potilaan oman oirekertomuksen perusteella. Koska oireet vaihtelevat ja paukamat vaihtavat paikkaa, kannattaa lääkärikäyntiä varten ottaa valokuvia omista oireista. 

Joskus etenkin kroonisessa urtikariassa voidaan tehdä vahvistavia testejä ja lisätutkimuksia, jos niillä on merkitystä hoidon kannalta.2,4

Lääkäri voi arvioida urtikarian voimakkuutta ns. UAS7- pisteytyksen avulla. Se on oirepäiväkirja, johon urtikariaa sairastavan tulee kirjata kutinan vaikeusastetta sekä paukamien määrää kuvaavat pisteet seitsemän päivän ajan. Pisteet lasketaan yhteen ja yhteispisteet toimivat ns. UAS7-mittarina, jonka avulla lääkäri voi arvioida sairauden vaikeusasteen lisäksi myös hoidon onnistumista.1

Urtikarian aiheuttaja on haastavaa osoittaa, ja se jää usein tuntemattomaksi. Nykyhoidon tavoitteena on täysi oireettomuus.1,3

Lähteet:

1. Zuberbier T et al. The EAACI/GA2LEN/EDF/WAO guideline for the definition, classification, diagnosis, and management of urticaria. Allergy 2022;77:734-766.
2. Hannuksela-Svahn A. Nokkosihottuma eli urtikaria. Lääkärikirja Duodecim 1.7.2014.
3. Allergia-, Iho- ja Astmaliitto ry. Urtikaria. 2018.
4. Salava A. Nokkosihottumat (urtikariat). Lääkärin käsikirja. Duodecim 1.3.2019.

FI2303208641